maanantai 14. tammikuuta 2013

Massojen poisto ja purkaminen jatkuu



Juhannusviikon jälkeen massojen rapsuttelu ja auton purkaminen jatkui kesä-heinäkuussa. Kun pohjalevy ja sisälokasuojat olivat muuten rapsuteltu puhtaaksi massasta oli jäljellä etupää. Että päästiin käsiksi kunnolla kaikkiin paikkoihin oli purettava myös etupään ripustus ja ohjauspalkki. Siinähän olikin omat vaikeutensa, kun pultit olivat vuosikymmenien saatossa ruostuneet kiinni niin kovaa, etteivät lähteneet irti ihan pelkällä vääntämisellä. Lopulta kuitenkin saimme etupään purettua ja pääsimme puhdistamaan myös ripustusten alla olevia paikkoja.


Vanha ohjauspalkki (ns. hitaalla ohjauksella) irroitettuna. Rattiakselin ja ohjauspalkin yhdistävä kumi oli aika huonossa kunnossa, joka sekin omalta osaltaan tuki auton entisöimisen tarpeellisuutta. 

Hitaalla ohjauksella pärjää asfaltilla, kun ei aja driftingiä, mutta vuosien saatossa ongelmia on havaittu jäällä, jossa luonnollisesti tarvitaan paljon vastaohjausta. Vauhdin kasvaessa ongelma vain korostuu, kun mutkissa ei yksinkertaisesti ehdi mukaan ja tuloksena on "tappisladi" tai pyörähdys. Muutama vuosi sitten Herralan Tonin (auton päärakentaja) isä Heimo lähti Ranualla jääradalla aikakierrokselle ja minä istuin kyydissä. Ekaan nopeaan mutkaan mentiin todella kovalla vauhdilla ja ajattelin, että jos tästä mutkasta mennään läpi tällä vauhdilla sekä tällä alusta-rengas yhdistelmällä niin sitten en osaa ajaa kyllä yhtään, koska olin itse aiemmin ajanut muutaman kierroksen pohjille. No eihän se onnistunut, vaan kabiini oli sekunnin sadasosan täynnä käsiä ja olimme hetken aikaa aivan poikittain radalla ja vauhti tyssäsi täysin. Emme kuitenkaan pyörähtäneet, mutta Heimo pyöritteli päätään ja tuumasi, että a) ohjaus on aivan liian hidas, b) renkaat liian huonot ja c) alustassa on parantamisen varaa, päästellen samalla kohti seuraavaa mutkaa. Kaikki nuo olivat kyllä tiedossa, mutta olihan nämä hyvä kuulla myös sellaisen miehen suusta, joka on ajanut Gordinilla todella paljon kilpaa ja menestynyt hienosti pitäen Sinisorsien kilpailullista mainetta yllä täällä Suomen maassa eli tuntemusta kyseiseen automalliin riittää vaikka muille jakaa. No loppupeleissä tämän reissun jälkeen lähti nopeaohjaus tilaukseen Ranskan maalta (Mecaparts) ja se on jonkin aikaa ollut tallissa odottamassa paikalle laittoa. Ajattelimme kuitenkin Tonin kanssa, että vaihdetaan ohjaus auton uudelleenrakennuksen yhteydessä, jolloin se on helpompaa. By the way Tonista ja Heimosta muutama sana lisää tulevissa postauksissa.


Pasi etupalkin purkutyössä

Etupalkki irroittetuna
Etupää oli kaiken kaikkiaan huimassa kunnossa. Poistettavaa massaa ei ollut kovin paljoa, vaan pääasiassa se oli valmis hiekkapuhallukseen / hitsaustöihin. Etupään kunto oli aikoinaan ehkä se kaikkein suurin syy uudelleenrakennus-ajatuksen henkiin heräämisessä. 

Tämä kohta on näkynyt osittain jo aiemmin renkaanvaihdon sekä esimerkiksi jarrutöiden yhteydessä ja onkin herättänyt keskustelua huonon kuntossa vuoksi. 


Konin Classicit (tai millä nimellä lienevätkään aiemmin olleet) olivat palvelleet vuosikausia etupäässä ollen nyt jo täysin kuoleentuneet. Paljon ovat nähneet kilometrejä kisoissa ja muissa harrasteajoissa hiekalla, asfaltilla ja jäällä. Kuten aiemmin on mainittu niin jatkossa etupäässäkin tulevat palvelemaan Bilsteinin kaasuiskunvaimentimet, jotka on todettu kisäkäytössä (ralleissa ja sprinteissä) hyviksi. Se jää sitte nähtäväksi kuinka toimivat asfaltilla vai joudutaanko etsimään muita vaihtoehtoja?!

Yksi monista erikoisratkaisuista autossa oli "omavalmiste" vahvistettu etupään kallistuksenvakaaja, joka on tehty Gordinin vakaajasta lisäämällä siihen lisävahviste / -jäykistys. Tämä on varmasti vaikuttanut osaltaan auton kallistelemattomuuteen. Luulen, että tuo vakaaja-systeemi on edellisen omistajan rakentama(?). Jatkossa kuitenkin lähdemme liikkeelle joko perus-Kasin tai Gordinin vakaajalla ja vaihdamme tarpeen vaatiessa vakaajaa testataksemme mikä on paras vaihtoehto. Etupää tulee jäykistymään jatkossa myös iskareiden osalta, joten siksi myös vakaajan vaatimukset tulevat muuttumaan. Etupään iskunvaimennus muuttuu myös kiinnityspaikkojen osalta, mutta tästä lisää myöhemmin.

Vanha vakaaja irroitettuna, mutta purkamatta. Paksumpi tanko on Gordinin vakio vakaaja ja ohuempi lisävahvike. Taustalla "high tech" mankka, joka oli päällä lähes kokoajan projektin tässä vaiheessa. Ihan nuori ei ole muuten sekään, mutta sopii projektiin paljon paremmin kuin nykyajan Ipodi :).



Kuvassa vakaajan kiinnityspultteja. Kaksi ylempää ovat siis vakaajasta ja alimmainen suora pultti toimii vertailukappaleena. Jonkun verran on "G-voimaa" kohdistunut vakaajaan, kun eivät pultitkaan ole pysyneet suorina :).
Tässä kohtaa auto alkoi olemaan kokolailla purettu ja massat poistettuna. Turvakaaret pidimme tarkoituksella paikallaan osaksi korin vahvikkeena, kun sitä "pyöriteltiin" purun ja massojen poiston aikana ja toisaalta siksi, että Toni saa itse pilkkoa ne oikeista kohdista sillä silmällä, että jos jotain osia pystytään hyödyntämään tulevissa turvakaarissa. Myös taka-akselisto vaihdelaatikkoineen jätettiin paikoilleen siirtelemisen helpottamiseksi ja etupään ripustukset laitettiin kevyesti takaisin samasta syystä. Seuraavaksi lähdimme viemään autoa Nastolaan Herralan tallille, jossa hoidetaan loppuprojekti hitsaus ym. muine lukuisine töineen. Tässä vaiheessa maalauspaikka oli vielä auki, mutta siihenkin olemme saaneet myöhemmin ratkaisun (selviää myöhemmissä postauksissa). Toki teemme kaikenlaista pienempää työtä täällä Vaasan päässä, kuten mm. pisteosien kunnostusta, peltien valmistelua (lue: hiontaa), tiettyjen osien etsintää, teettämistä ja hankintaa ym ym. Projekti on iso, joten hommaa riittää kummallekkin osapuolelle. Palaamisiin!