Massojen poisto ja purkaminen jatkuu

Juhannusviikon jälkeen massojen rapsuttelu ja auton purkaminen jatkui kesä-heinäkuussa. Kun pohjalevy ja sisälokasuojat olivat muuten rapsuteltu puhtaaksi massasta oli jäljellä etupää. Että päästiin käsiksi kunnolla kaikkiin paikkoihin oli purettava myös etupään ripustus ja ohjauspalkki. Siinähän olikin omat vaikeutensa, kun pultit olivat vuosikymmenien saatossa ruostuneet kiinni niin kovaa, etteivät lähteneet irti ihan pelkällä vääntämisellä. Lopulta kuitenkin saimme etupään purettua ja pääsimme puhdistamaan myös ripustusten alla olevia paikkoja.

Vanha ohjauspalkki (ns. hitaalla ohjauksella) irroitettuna. Rattiakselin ja ohjauspalkin yhdistävä kumi oli aika huonossa kunnossa, joka sekin omalta osaltaan tuki auton entisöimisen tarpeellisuutta. 

Hitaalla ohjauksella pärjää asfaltilla, kun ei aja driftingiä, mutta vuosien saatossa ongelmia on havaittu jäällä, jossa luonnollisesti tarvitaan paljon vastaohjausta. Vauhdin kasvaessa ongelma vain korostuu, kun mutkissa ei yksinkertaisesti ehdi mukaan ja tuloksena on "tappisladi" tai pyörähdys. Muutama vuosi sitten Herralan Tonin (auton päärakentaja) isä Heimo lähti Ranualla jääradalla aikakierrokselle ja minä istuin kyydissä. Ekaan nopeaan mutkaan mentiin todella kovalla vauhdilla ja ajattelin, että jos tästä mutkasta mennään läpi tällä vauhdilla sekä tällä alusta-rengas yhdistelmällä niin sitten en osaa ajaa kyllä yhtään, koska olin itse aiemmin ajanut muutaman kierroksen pohjille. No eihän se onnistunut, vaan kabiini oli sekunnin sadasosan täynnä käsiä ja olimme hetken aikaa aivan poikittain radalla ja vauhti tyssäsi täysin. Emme kuitenkaan pyörähtäneet, mutta Heimo pyöritteli päätään ja tuumasi, että a) ohjaus on aivan liian hidas, b) renkaat liian huonot ja c) alustassa on parantamisen varaa, päästellen samalla kohti seuraavaa mutkaa. Kaikki nuo olivat kyllä tiedossa, mutta olihan nämä hyvä kuulla myös sellaisen miehen suusta, joka on ajanut Gordinilla todella paljon kilpaa ja menestynyt hienosti pitäen Sinisorsien kilpailullista mainetta yllä täällä Suomen maassa eli tuntemusta kyseiseen automalliin riittää vaikka muille jakaa. No loppupeleissä tämän reissun jälkeen lähti nopeaohjaus tilaukseen Ranskan maalta (Mecaparts) ja se on jonkin aikaa ollut tallissa odottamassa paikalle laittoa. Ajattelimme kuitenkin Tonin kanssa, että vaihdetaan ohjaus auton uudelleenrakennuksen yhteydessä, jolloin se on helpompaa. By the way Tonista ja Heimosta muutama sana lisää tulevissa postauksissa.

Pasi etupalkin purkutyössä

Etupalkki irroittetuna

Etupää oli kaiken kaikkiaan huimassa kunnossa. Poistettavaa massaa ei ollut kovin paljoa, vaan pääasiassa se oli valmis hiekkapuhallukseen / hitsaustöihin. Etupään kunto oli aikoinaan ehkä se kaikkein suurin syy uudelleenrakennus-ajatuksen henkiin heräämisessä. 

Tämä kohta on näkynyt osittain jo aiemmin renkaanvaihdon sekä esimerkiksi jarrutöiden yhteydessä ja onkin herättänyt keskustelua huonon kuntossa vuoksi. 

Konin Classicit (tai millä nimellä lienevätkään aiemmin olleet) olivat palvelleet vuosikausia etupäässä ollen nyt jo täysin kuoleentuneet. Paljon ovat nähneet kilometrejä kisoissa ja muissa harrasteajoissa hiekalla, asfaltilla ja jäällä. Kuten aiemmin on mainittu niin jatkossa etupäässäkin tulevat palvelemaan Bilsteinin kaasuiskunvaimentimet, jotka on todettu kisäkäytössä (ralleissa ja sprinteissä) hyviksi. Se jää sitte nähtäväksi kuinka toimivat asfaltilla vai joudutaanko etsimään muita vaihtoehtoja?!

Yksi monista erikoisratkaisuista autossa oli "omavalmiste" vahvistettu etupään kallistuksenvakaaja, joka on tehty Gordinin vakaajasta lisäämällä siihen lisävahviste / -jäykistys. Tämä on varmasti vaikuttanut osaltaan auton kallistelemattomuuteen. Luulen, että tuo vakaaja-systeemi on edellisen omistajan rakentama(?). Jatkossa kuitenkin lähdemme liikkeelle joko perus-Kasin tai Gordinin vakaajalla ja vaihdamme tarpeen vaatiessa vakaajaa testataksemme mikä on paras vaihtoehto. Etupää tulee jäykistymään jatkossa myös iskareiden osalta, joten siksi myös vakaajan vaatimukset tulevat muuttumaan. Etupään iskunvaimennus muuttuu myös kiinnityspaikkojen osalta, mutta tästä lisää myöhemmin.

Vanha vakaaja irroitettuna, mutta purkamatta. Paksumpi tanko on Gordinin vakio vakaaja ja ohuempi lisävahvike. Taustalla "high tech" mankka, joka oli päällä lähes kokoajan projektin tässä vaiheessa. Ihan nuori ei ole muuten sekään, mutta sopii projektiin paljon paremmin kuin nykyajan Ipodi :).

Kuvassa vakaajan kiinnityspultteja. Kaksi ylempää ovat siis vakaajasta ja alimmainen suora pultti toimii vertailukappaleena. Jonkun verran on "G-voimaa" kohdistunut vakaajaan, kun eivät pultitkaan ole pysyneet suorina :).

Tässä kohtaa auto alkoi olemaan kokolailla purettu ja massat poistettuna. Turvakaaret pidimme tarkoituksella paikallaan osaksi korin vahvikkeena, kun sitä "pyöriteltiin" purun ja massojen poiston aikana ja toisaalta siksi, että Toni saa itse pilkkoa ne oikeista kohdista sillä silmällä, että jos jotain osia pystytään hyödyntämään tulevissa turvakaarissa. Myös taka-akselisto vaihdelaatikkoineen jätettiin paikoilleen siirtelemisen helpottamiseksi ja etupään ripustukset laitettiin kevyesti takaisin samasta syystä. Seuraavaksi lähdimme viemään autoa Nastolaan Herralan tallille, jossa hoidetaan loppuprojekti hitsaus ym. muine lukuisine töineen. Tässä vaiheessa maalauspaikka oli vielä auki, mutta siihenkin olemme saaneet myöhemmin ratkaisun (selviää myöhemmissä postauksissa). Toki teemme kaikenlaista pienempää työtä täällä Vaasan päässä, kuten mm. pisteosien kunnostusta, peltien valmistelua (lue: hiontaa), tiettyjen osien etsintää, teettämistä ja hankintaa ym ym. Projekti on iso, joten hommaa riittää kummallekkin osapuolelle. Palaamisiin!

Massorna kul, men borta bästa!

Kun olimme saaneet suurimman osan autosta purettua aloimme miettimään, että kuinka massojen poisto onnistuisi mahdollisimman sujuvasti. Onneksi kesä oli käsillä ja ideoimmekin Jasun kanssa, että aloittaisimme kesälomat samaan aikaan, jolloin voisimme tehdä pidemmän pätkän hommia massojen poistamiseksi.

Saatiin kuin saatiinkin kesälomat mätsäämään ja viikkoa ennen juhannusta työnsimme Mörssärin trailerille ja lähdimme Jurvaan poistamaan massoja. Tiesimme, ettei asia ole rakettitiedettä vaan raakaa puurtamista. Toki autossa oli vielä osa osistakin kiinni, joten pelkkää massojen hinkkaamista ei ollut tiedossa.

Lopulta ajoimme Jurvaan massojen poistoon Kuivalaisella eli allekirjoittaneen Gordini-look Kasirellulla. Samalla Jasulle tuli tilaisuus koeajoon, jonka hän tyytyväisenä käytti hyväkseen.

Ekana iltana oli vuorossa kaluston purkua ja saunomista. Rennolla asenteella lähdettiin siis liikkeelle ja pilke oli silmäkulmassa alusta asti!

Saunaa lämmittäessämme kaivoimme tallista esiin kolmannen ”aarteeni” eli museokatsastetun Renault 8 Majorin, jolle ei ole valitettavasti ole viime vuosina riittänyt aikaa eikä resursseja. Vuotava pääjarrusylinteri aloitti kierteen, joka jatkuu vieläkin eli Majori lepäilee tallissa ja odottaa pääsyä liikenteeseen. Ennen tätä kierrettä olin jo muuten tilannut uuden pääjarrusylinterin Majorille, mutta samoihin aikoihin Mörssärille kävi talven aikana sama juttu ja pääsiäisenä 2007 asian huomattuani sylinteri päätyi siihen, koska parin viikon päästä oli tiedossa Kemoran reissu ja autossa kiinni juuri uusiksi rakennettu kone, joten ajamaan oli päästävä. Kemorassa ajettiinkin melkoisessa hurmoksessa, mutta reissu meinasi päättyä katastrofiin, kun laturin remmi lensi ”huitsin Nevadaan”  enkä huomannut asiaa heti ja tuloksena olikin kiehahtanut kone, mutta onneksi kuin ihmeen kaupalla asiasta selvittiin pelkällä säikähdyksellä.

Palatakseni Majoriin, päätimme koittaa käynnistää sitä, koska autolla ei oltu ajettu varmaan kahteen vuoteen. Bensaa tankkiin, ladattu akku paikalle ja sitte starttaamaan. Alla oleva video kertoo lopputuloksen eli käyntiinhän se lähti ja vielä melko helpostikin…tekniikka lienee siis kunnossa :). 

Seuraavana päivänä aloitimme purkamalla etu- ja takalasit pois sekä vaihtamalla siirtopyörät alle, jotka saisivat olla koko projektin ajan alla, etteivät Mörssärin normaalit ”siirtopyörät” eli Cosmic-kakkoset  joutuisi laiminlyönnin kohteeksi projektin pyörteissä. Muutamien muiden osien irrottelun jälkeen nostimme auton kyljelleen ja jatkoimme alustanosien purkua. Seuraavaksi siis purun kohteena olivat  pohjalevyt, vaijerit, jarruputket, jäähdytinputket/ -letkut, ynnä muut nippelit ja nappelit. 

Sieltä se kurkkaa, "loodan" viitosvaihteen pääty

Lattiaa oli muutettu tässä kohtaa niin, että jäähdyttimen putket oli vedetty osittain auton sisätilan kautta, mutta "kuoppa" oli peitetty vain ohuella levyllä

Näkymä peitelevyn alta

Näkymä auton alta, kun auto ensimmäisen kerran käännettiin kyljelleen

Kun suurin osa osista oli irrotettu, alkoi itse massojen poisto. Ensin meinasimme lämmitellä massoja kosaanipolttimella, mutta totesimme sen liian rajuksi työvälineeksi. Päätimme kokeilla kuumailmapuhallinta ja se todettiinkin hyväksi. Muina työvälineinä käytimme erilaisia maalikaapimia, teräsharjoja ja valopetrolia.  Näiden lisäksi tarvittiin pitkäjänteistä työtä, hyviä tarinoita, radio (Nova ja Nanna Ripattila, kun ei muukaan kuulunut xD) ja oikeanalaista asennoitumista asiaan. Massojen raapiminen kun ei välttämättä ole niitä kaikkein antoisampia asioita.

Työvälineitä

Ylä- ja alakuvissa annetaan massoille kyytiä ja sitä hommaa riitti useammaksi päiväksi

Jos ensimmäisessä purkuvaiheessa kori ei näyttänyt kovin pahalta, niin tässä vaiheessa paljastui vähän sitä sun tätä ja saatiin osviittaa siitä, että mätää peltiä on jonkin verrankin mikä ei sinänsä tietenkään yllättänyt. Myös kaikenlaisia mielenkiintoisia ratkaisuja paljastui. Esim. jäähdytinputket kulkivat välillä auton kabiinin sisällä (kuten yllä olevat kuvatkin kertovat) ja lattian paikkauksia ei oltu tehty hitsaamalla vaan paikkalevyjä oli kiinnitetty popniiteillä ja silikonilla. Vaikka homma ei ollutkaan hirveän mielekästä niin täytyy sanoa, että kaiken kaikkiaan meillä oli aivan pirun hauska viikko ja saatiin hyvin massojakin pois vaikka nautimmekin myös alkukesän yöttömistä öistä saunomisen ja illan vieton merkeissä. Myös auton nimi ”Mörssäri” vahvisti asemaansa hyvin vankasti viikon aikana, kun läppä lensi ja juttu oli välillä aika levotontakin. Seuraavaksi tulossa vielä muutama sananen auton purkamisesta ja massojen poistamisesta. Sen jälkeen Mörssärin tie veikin Nastolaan "Gordini klinikalle".

Back to business

Eka postaus piiiitkään aikaan! On pahemman kerran jäänyt tekemättä tämä blogin päivittely. En kuitenkaan lähde monien suomalaisten urhelijoiden tapaan jossittelemaan erinäisiä syitä. Näin on vain yksinkertaisesti käynyt ja PISTE.

Onneksi itse projekti on tällä välin mennyt rutkasti eteenpäin. Toki sekin on ollut välillä paussilla, mutta etenkin viime aikoina se on edistynyt vauhdilla. "Hiljaa hyvää tulee" niinkuin vanha sanontakin sanoo eikä turhaa hötkyilyä ole tässäkään projektissa ollut. Ennemminkin olemme olleet sillä asenteella liikkeellä, että väkisin ei tehdä mitään vaan panostetaan mieluiten laadukkaaseen lopputulokseen eikä niinkään aikatauluun. Loppupeleissä on melko sama onko auto valmis vuonna 2012, 2013 vai 2014, kun siitä tehdään sellainen, että sillä voidaan ajaa vielä kolmenkymmenen vuodenkin päästä ;).

Vaikka projekti onkin sen verran pitkällä, että pikkuhiljaa alkaa näkymään valoa tunnelin päässä (toki tunneli on melko pitkä) niin eipä mennä asioiden edelle vaan kuljetaan projektin aikajanaa pitkin. Toisin sanoen seuraavaksi vuorossa oli auton purkaminen.

Kesäkuun alkupuolella 2011 aloimme purkamaan Mörssäriä. Homman nimihän oli se, että auto puretaan ihan "raakakorille" asti. Purkaminenhan on helppoa, mutta toki se on syytä pitää mielessä, ettei hajoteta mitään turhaan vaan puretaan kaikki pois niin ehjänä kuin se on mahdollista. Tässä ihan hyvin onnistuttiinkin ja etenkin kaikki tärkeät osat saatiin ehjänä pois.

Tästä purkaminen alkoi. Lokasuojien alta löytyi yllättävän tervettä peltiä.

Vielä purkamisvaiheessakaan kori ei vaikuttanut älyttömän mädältä (tähän asiaan palataan myöhemmissä postauksissa). Kaiken kaikkiaan auto oli purettu suurimmaksi osin muutamassa päivässä, jonka jälkeen pääsimmekin käsiksi massojen irroittamiseen.

Seuraavaksi muutama kuva auton purkamisesta...tässä vaiheessa fiilikset olivat, että "se on menoa ny" :)..

Moottoritila oli sinänsä terveessä kunnossa, mutta muuten "melko" hurjannäköinen ja kaukana siististä.

Mörssärin etupäätä oli muokattu rutkasti ja tehty periaatteella "nopeasti ajoon" eikä esteettisyyteen oltu panostettu.  Sisälokasuojat, jos niitä siksi voi kutsua, oli tyyliin peltiä toisen päälle ja kiinni popniiteillä. Lisäksi, kuten kuvasta vähän näkyykin, etupalkki oli aivan hirveässä kunnossa..aika oli tehnyt tehtävänsä.

Vanha flektiratkaisu oli tälläinen. Uusi tulee toimimaan samalla periaatteella ja samalla kennolla (testattu ja kunnostettu), mutta vähän fiksumman näköisenä.

Tässä ollaan lähdössä kaupungista maaseudulle (Vaasa -> Jurva) jatkamaan loppujen osien purkamista sekä aloittamaan massojen poistoa.

Seuraavassa postauksessa onkin tarinaa massojen poistamisesta ja siihen liittyvästä juhannusviikosta 2011, joka olikin lievästi sanottuna mielenkiintoinen. Tarkoitus on yrittää ottaa kiinni projektia täällä blogin puolella ja pitää kiinni tiuhemmasta päivittelystä. Palaamisiin siis :)!

Projekti käyntiin...

No niin terve taas pitkästä aikaa, nyt kesälomat lusittu ja ehtii taas blogiakin päivittelemään näin arkena ;)! Autoa on nyt alettu purkamaan ja massoja poistamaan. Muutama kuva kuitenkin vielä ennen purkujuttua.

Mörssäri edestä

Karu kabiini, josta löytyy kuitenkin kaikki tarvittava, mitään kaunistelematta. Huom! kierroslukumittari käännetty ns. racing asentoon niinkuin kisa-Gordineissa aikoinaan. Uudessa kuosissa tullaan jäljittelemään Gordinin koetaulua, joten kabiinin yleisilme muuttuu, mutta kisahenkisyys ja yksinkertaisuus säilyy. Joku voi ihmetellä missä on nopeusmittari?! Eihän sellaisella mitään kilpa-autossa tee, mutta sellainenkin saattaa jatkossa tietystä syystä koetauluun ilmestyä. Suurempaa merkitystä sillä ei jatkossakaan tule olemaan...tällä autolla, kun ajetaan aina kaasupohjassa ;).. 

Sitten itse Mörssärin voimanlähde..1300 kuutioinen Gordinin pata eiku mikä tämä oli..se saattaa jatkossa vielä selvitä..kyljessä 45 Dellortot, joista saadaan riittävästä ruokaa koneelle..uudehkot ilmanputsarit toivat muuten 10nm lisää vääntöä viimeisimmässä penkityksessä viime kesänä, josta opittiin se, että niihin on syytä kiinnittää huomiota ja pitää ne puhtaana eikä suinkaan aliarvioida niiden vaikutusta!

Tämä kapine on hyvä olla varmistuksena eli kierrosrajoitin..sen verran nopeasti rajoitin tulee meinaan vastaan..Gordinista, kun on kyse niin rajoitinta ei ole laitettu yli 8000 r/min, mutta on siinäkin ihan riittävästi. Mörssärin ratissa täytyy olla kokoajan hereillä, muuten alkaa rajoitin katkomaan menoa hyvin äkkiä..

Karu ja kärsinyt on etupellin alunenkin ja kyllä..jäähdytin on edessä. Ratkaisu on tähän autoon välttämätön ja toiminut hyvin. Vanha, kirottu bensatankki saa siirtyä historiaan ja korvaajaksi tulee alumiinista tehty tankki, joka laitetaan vakiopaikalle takapalkin yläpuolelle. Muutamat kerrat on nimittäin tämä tankki tankattu yli, koska mittariakaan ei ole ollut ja tankki on todella pieni..

Tässä osviittaa jo pari vuotta sitten aloitetusta kunnostuksesta, jollon takapalkki tehtiin uusiksi.

Samaan syssyyn uusittiin myös takaiskarit..bilsteiniin luotetaan ja saman valmistajan kilkettä on tulossa myös etupäähän.

...ja rekisterinumero oli...R 8 Gordini...niin mikä??? :D

Mörssäriä etuviistosta...tästä kulmasta näkee myös hyvin lasikuidusta tehdyt leveämmille vanteille tarkoitetut lokasuojat..Mörssärin ominaispiirteet ja ulkonäkö säilytetään, joten samanlaiset lokasuojat tulevat myös uusittuun autoon..

Ja takaviistosta..myös takaluukku säilytetään samannäköisenä jatkossa..

Mörssäri ja kuljettaja tiimeineen projektin aloituspäivänä. Tämä kuva muistetaan vielä vanhainkodissakin. Mörssärin viisi viimeistä minuuttia vanhassa kuosissa lähti nimittäin tästä kuvasta..

Laitetaan tähän vielä loppukevennykseksi videolinkki Ahvenistolta vuodelta 2007, joka valottaa vähän Mörssärin sielunelämää ja antaa vähän kuvaa siitä minkälaisesta laitteesta on kyse. Mörssärin "roolisuoritus" tulee videon loppuosiolla eli kannattaa kelata heti kohtaan 7:16 ja siitä noin 20 sekuntia eteenpäin. Ensimmäisellä kierroksella katsellaan kuinka Peugeot 205 MI16:n tekniikalla liikkuu ja toisella kierroksella näytetään "Leijonalle" Mörssärin takavaloja..äänet kannattaa laittaa KOVALLE ;)! 

http://www.youtube.com/watch?v=nlFxXyD2oTM

Seuraavaksi ollaankin sitte purkujuttujen kimpussa..näkemiin ja kuulemiin!!

Terveiset "Montesta"!

Terveiset Montenegrosta ja sen äärettömän hienoilta serpentiiniteiltä! Mentiin linja-autolla yli kilometrin korkeuteen serpentiinitietä pitkin, josta avautui HUIKEAT maisemat. Matkanteko oli aika hidasta johtuen mm. siitä, että jotkut mutkat piti ottaa uusiksi, että kuski sai bussin taittumaan tiukoissa paikoissa. Tie oli välillä niin kapeaa, että jonkin sortin kuskeilla ois ollu vaikeuksia pelkällä henkilöautolla kohtaamistilanteissa..paikalliset chäföörit siellä peruuttelivat välillä pitkiäkin matkoja, että mahduttiin ohi.

Tottakai siinä rauhallisen bussikyydin lomassa maisemia ihaillessa tuli sekin mieleen kuinka hienoa siellä olisikaan päästellä Mörssärillä slicksit alla, hätyytellä neulasilmämutkien välissä 200 km/h eikä yhtään olisi varmaan mielessä muutaman sadan metrin pudotus, jos kävisi jokin haaveri vaikka mutkan sisääntulossa ;). Anoppikin tuumas, että "eikö täällä olisi hieno ajella Rellulla?" Hänellä taisi olla mielessä siviiliversio, mutta kuitenkin :). Sen varmaan voi todeta ilman kokemustakin, että Ahvenisto olisi pelkkä alkupala verrattuna niihin teihin..yhtään Ahvenistoa morkkaamatta, onhan se kuitenkin Suomen hienoin moottorirata, jossa on itsekkin tullut muutaman kerran ajettua ja isän kyydissä istuttua jo pikkupoikana luonnollisesti joka kerta Gordinilla :). Youtubesta muuten löytyy hieno pätkä vuodelta 2007, jossa Mörssäri on ns. elementissään..laitan linkin tänne kunhan pääsen kunnon koneen ääreen.

Matkaopas tiesi kertoa, että jokunen viikko sitten siellä oli järjestetty kansainvälinen autokilpailukin..vielä en ehtinyt selvittää mistä kisasta oli kyse..kyllä se on ihan reikäpäitten touhua..mutta varmasti hienoa..siitä ei ole epäilystäkään.

Sellainenkin huomio on tullut tehtyä, että Kroatian puolella on vielä ajossa lukuisia Tipparelluja. Sinänsä yllättävää, koska autokanta on kohtalaisen tuore eikä sen ikäluokan autoja näe muuten kovinkaan paljoa, mutta "tipoilla" ne täällä vain päästelee. Ainakin yli kymmenen eri yksilöä olen nähnyt muutaman päivän aikana. Meidänkin perheessä on ollut aikoinaan punainen Tippa..mielestäni sympaattinen auto ja sellaisesta tulee aina silloin tällöin haaveiltuakkin. Tulee muuten samalla kokeiltua miten blogin päivitys onnistuu puhelimella..palaan astialle kunhan pääsen viikonlopun aikana takaisin Suomeen...

Photoja menneiltä vuosilta...

No niin, tässä tulee lupaamiani kuvia sekä asfaltilta että jäältä.

Kemora 2005

Tässä ollaan Ahvenistolla vuonna 2006

Sama paikka, sama vuosi

Paikka sama, mutta vuosi 2007

Paikka ja aika on sama. Lämmittelykierroksia vakiorenkailla..

Seuravaaksi kuvia jäältä, joissa on myös hieman enemmän näyttävyyttä...

Lähdössä jäälle Alahärmään vuonna 2008

Sinisorsa tositouhussa

Hyvin perinteistä paikkojen läpikäyntiä, kun kyseessä on ns. rapea ranskalainen ja vielä 60-luvulta.

Testaamaassa Jurvassa 2009 / talvinen maisemakuva johon on eksynyt myös muuan Sinisorsa. Auton takapalkki oli juuri kunnostettu ja uusi pidempi perävälitys asennettu, joten oli pakko käydä testaamassa, että uskalsi lähteä Ranualle jäälle ks. alimmainen kuva.

Jäällä Ranualla 2009...kyseessä pitkä kaarre, jossa Sorsaa pystyi tuomaan kokomatkan ns. kahva edellä..

Suurin osa kuvista on kerhomme rata- / jääratapäiviltä, joita on yleensä neljästä kuuteen kertaan vuodessa, puolet kesällä ja puolet talvella. Kerhomme on melko aktiivinen sillä lähes kaikissa kokoontumisissa on paikalla 10 - 15 Gordinia ja siihen vielä mahdolliset muut Rellut päälle. Lukuna se on pieni, mutta kun otetaan huomioon autojen harvinaisuus, osien hankinnan vaikeus yms. lukumäärä alkaakin olemaan suuri. Kuvista saa vähän makua siitä, mitä tällä autolla tehdään / on tehty, mutta toki tähän harrastukseen liittyy paljon paljon muuta ja myös siitä tulee rutkasti tarinaa jatkossa.

Kesälomalaiselle alkaa painamaan reissu päälle, mutta yritän ehtiä vielä sitä ennen päivittämään tarinaa käynnissä olevasta projektista..Buenostardesta vaan kaikille ja saletisti natsaa :)... 

Grand Opening

Tässä blogissa seurataan harrastekilpa-autoni "elämää". Auto on Renault 8 Gordini, peräisin 60-luvulta. Blogin ulkoasu tulee varmasti muokkaantumaan ajan saatossa. Tässä vaiheessa on hyvä todeta miten olen harrastukseen päätynyt eli edesmenneen isäni kautta olen ollut tekemisissä juuri tämän mallin autojen kanssa heti syntymästäni lähtien ja tätä kautta olen etenkin viime vuodet harrastanut kyseisiä autoja aktiivisesti. Nykyään omistan kolme "samanmallista" (Renault 8) harraste-/museoautoa, mutta tässä blogissa seurataan vain tämän kyseisen yksilön elämää.

Auto on tullut meille joskus 80-luvun loppupuolella, jolloin isäni on ajanut sillä mm. sprinttejä. Isälläni on pitkä kilpailuhistoria eri Gordineilla ja hänen kauttaan ovat kulkeneet useat nykyäänkin elossa olevat 8G:t, osa näistä on niin sanotusti pelastettu eli kunnostettu romusta ajokelpoiseen kuntoon. Itse en ole koskaan kilpaillut tällä autolla vaan sillä olen lähinnä ajellut aktiviisen kerhomme järjestämillä jäärata- / ratapäivillä.

Autoa on kehitelty / paranneltu / pidetty yllä viime vuosina melko aktiivisesti, joten sen tekniikkapuoli onkin tällä hetkellä hyvässä kunnossa, mutta korista ei voi sanoa samaa, joten noin kaksi viikkoa sitten käynnistimme auton restaurointiprojektin, jossa kori käydään täysin läpi eli kaikki osat irroitetaan ja kunnostetaan / tarvittaessa uusitaan. Itse kori puhdistetaan kaikista vuosien varrella kertyneistä massoista, hiekkapuhalletaan, hitsataan, kunnostetaan ja maalataan lopuksi uuteen hohtoon :). Autoon varmasti tulee tiettyjä parannuksia ja se tehdäänkin jonkin kilpailuluokan (Roadsport tai Historic-rataluokat) sääntöjen mukaiseksi, mutta ulkonäkö pyritään säilyttämään samana + pidetään nimenomaan rata-autona eli ralliautoa tästä ei ruveta tekemään. Projekti onkin tämän blogin aloittamisen syy, mutta jatkossa on tarkoitus seurata kaikkia tapahtumia, jotka liittyvät tähän autoon. Projekti toteutetaan kaveriporukalla + yhden voisinko sanoa "ammattirakentajan" toimesta, joka kuuluu myös kaveripiiriini ja on tehnyt 8 Gordineja melkein koko pienen ikänsä, joten tietotaitoa löytyy PALJON. Projektille ei ole asetettu tiukkaa aikataulua, itse olen tyytyväinen, jos autolla pääsee ajamaan taas kesällä 2012.

Lähipäivinä lisään kuvia menneiden vuosien tapahtumista ja kirjoitan projektin alkumetreistä monien kuvien kera. Blogin kulkiessa eteenpäin asioita tullaan varmasti peilaamaan paljon menneisyyteen kuten historiceissa vähän kuuluukin. Jossain vaiheessa valotan varmaan myös tekniikkapuolta ;), mutta jo tässä vaiheessa voin paljastaa, että kaikki on Rellua, vieläpä Gordinia, joiltain osin muokattuna ja etenkin kisakäyttöön tehtynä.

Ainiin, meinasi jo unohtua, blogin nimen juuret juontuvat auton lempinimeen eli Mörssäriin. Ehkä sekin vielä paljastuu miksi se on juuri tuo. Kaveriporukan huulilla nimi on muokkautunut hieman ruotsalais-sävytteiseksi eli Mörskär, joka oikein sanottuna lausutaan Ruotsalaisittain "Mör´här".

Näkemiin ja kuulemiin!